Sokerijuurikkaan nosto oli aluksi käsityötä

Sokerijuurikkaan viljely aloitettiin Suomessa 1919, kun Salon sokeritehdas perustettiin. Samaan aikaan solmittiin ensimmäiset viljelysopimukset ja laadittiin ensimmäiset viljelyohjeet. 

”Vähän sokerijuurikkaan nostamisesta ja käsittelemisestä” –opas vuodelta 1919 kertoo juurikkaan nostamisesta näin: 

Sokerijuurikkaan nostamiseen on varattava riittävästi väkeä, että voidaan työnjakoa hyväksi käyttäen nopeasti ja järjestelmällisesti suoriutua tehtävästä. Sokerijuurikasta ei saa nousemaan maasta yksinomaan naatista vetämällä kuten muita juurikasveja. On turhaa ajan hukkaamista ryhtyä nostamistyöhön ilman sopivia työkaluja. Parhaiten käy nostaminen sitä varten tehdyllä 2-haaraisella hangolla, jonka piikit juuresta kärkeen päin loittonevat toisistaan. Hanko työnnetään maahan vinoon juurikasta vastaan joka nousee helposti ja vikaantumattomana hangon vartta vähän alas painettaessa. Tavallista talikkoa ei tähän tarkoitukseen saa käyttää, sillä sellaisella juurikkaat pistellään lävelliseksi, jollaisia tehdas ei voi täysiarvoisina hyväksyä. 

Sokerijuurikkaita nostettaessa, etenkin jos viljelys on laajanlainen, käsittäen tynnyrin tahi hehtaarin aloja, on hyvä käyttää neljänlaista työväkeä yht’aikaa, nimittäin kaivajia, listijöitä, puhdistajia ja hevosmiehiä. 

Kukin kaivaja nostaa 2 rivin juurikkaita yht’aikaa. Kaivaminen tapahtuu niin, että talikko poljetaan jalalla maahan, tartutaan vasemmalla kädellä naattiin ja oikealla kädellä painetaan talikon varresta. Näin ylös väännetty juurikas heitetään sitten vasemmalla kädellä poikittain saralle riviin eli luokoon niin, että kaikki naatit tulevat yhtäälle. Samaan luokoon pannaan vähintäin kahden rivin juurikkaat, mutta useammankin, jos vain siihen hyvin sopii, tarvitsematta panna juurikkaita päälletysten. 

Kaivajan perässä kulkee listijä pitkin luokoa niin, että juurikkaat ovat vasemmalla ja naatit oikealla kädellä. Tartuttuaan vasemmalla kädellä juurikkaaseen hän lyö tahi painaa maata vasten terävällä listimisraudalla naatin eroon juurikkaasta niin että sen kanta jää naattiin kiinni. Samalla hän, selkäänsä ojentamatta, heittää juurikkaan kasaan tahi listittyjen riviin. Näin tehden ehtii yksi henkilö listiä monen kaivajan juurikkaat.  Urakkatyössä, johon sokerijuurikkaan nostossa olisi pyrittävä, on parasta tehdä työt samassa järjestyksessä kuin edellä on esitetty. Hyvä urakkamies nostaa 5 aarin alan päivässä.