Juurikasjätkistä nostokoneisiin

Sokerijuurikkaan nosto tehtiin viljelyn alkuaikoina kokonaan käsityönä, ja työvoimaa oli vaikea saada riittävästi. Juurikasjätkät olivat muun muassa Salon seudulla aikoinaan tuttu näky. Juurikasjätkät olivat kiertotyöläisiä, jotka olivat talossa pari viikkoa, nostivat juurikkaat ja lähtivät etsimään taas uusia töitä muualta. 

Juurikasjätkät tekivät pitkiä päiviä ja nostivat juurikkaita porukalla noin 3 000 – 4 000 metriä päivässä. Se oli aikamoinen urakka. Juurikasjätkät alkoivat kadota pelloilta 60-luvulla, kun sokerijuurikkaan nostokoneet yleistyivät. Nostokoneet yleistyivät kuitenkin melko hitaasti – Salon seudulla niitä oli 60-luvulla käytössä vasta kymmenkunta. Lähes 100-prosenttiseen konenostoon siirryttiin vasta 70-luvulla. 

Nykyisin juurikkaat nostetaan nostokoneilla, joista pienimmät nostavat yhden rivin kerrallaan, ja suurimmat taas kuusi riviä. Kuusirivisellä nostokoneella nostosaavutus on jopa yksi hehtaari eli yli 20 000 rivimetriä tunnissa. Juurikasjätkien viikon työ saavutetaan siis suurimmilla koneilla jopa tunnissa.