Säännösteltyä sokeria
Sokerin jakelu on ollut Suomen Sokerin historian aikana säännöstelyn piirissä kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran sokeria säännösteltiin vuosina 1916 – 1921. Tuolloin sokeria valmistettiin valtion laskuun määrättyä korvausta vastaan ja sokeria ostettiin ostokorteilla. Säännöstelyn alkuaikoina määrät olivat kovin niukkoja, mutta 1919 vuosittainen sokerinkulutus pääsi kohoamaan noin 8,5 kiloon henkeä kohden. Seuraavana vuonna kulutus putosi jälleen. Sokerin säännöstely lopetettiin ensimmäisen kerran 1.4.1921.
Toisen kerran sokerin laittoi kortille toinen maailmansota. Kaikki sokeri- ja siirappivarastot sekä koko sokerijuurikassato takavarikoitiin 7.10.1939. Kuluttajat saivat ostaa sokeria ostokorttien kuponkeja vastaan kahden viikon jakelukausissa. Yhtä kuponkia vastaan luovutettavan sokerin määrä oli 500 grammaa. Suomen Sokeri sai luovuttaa sokeria vain kansanhuoltoministeriön vahvistamia kuittikaavakkeita vastaan, joista piti toimittaa kaksoiskappale viipymättä ministeriölle.
Raakasokeritilanteen vähitellen parannuttua viranomaiset antoivat luvan toimittaa kauppoihin korttivapaata sokeria. Tämän sokerin hinta oli kaksinkertainen verrattuna korttiannossokeriin. Tällaisen ylihinnoittelun seurauksena voitiin taata korttisokerin hintojen edullisuus. Kalliin sokerin kysyntä osoittautui erittäin suureksi, ja ensimmäisinä myyntipäivinä kauppojen eteen muodostui pitkiä jonoja. Sokerijonot jäivät Suomen Sokerin laajennusohjelman myötä vain hetkelliseksi ilmiöksi.
Lopullisesti sokeri vapautui säännöstelystä vasta vuonna 1954.
