Sokeri oli ylellisyystuote säännöstelyn vapauduttua
Sokeri vapautui ensimmäisen kerran säännöstelystä ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1921. Sokeri oli tuolloin huomattavasti kalliimpaa kuin mihin olemme nyt kauppojen hyllyillä tottuneet. Vuoden 1921 kulutustutkimuksen mukaan palasokerin keskihinnaksi muodostui 14,50 markkaa/kg. Samana vuonna työmiehen keskimääräinen päiväansio oli 40 – 50 markkaa. Yksi sokerikilo nielaisi siis melkoisen osan päiväpalkasta.
Ei siis ole ihme, että sokeri kuului 1920-30 –lukujen Suomessa sellaisiin tuotteisiin, joiden hintamuutokset vaikuttivat suuresti kulutukseen: 10 prosentin hinnanlasku merkitsi miltei heti samansuuruista menekin kasvua, kun taas 10 prosentin hinnankorotus vähensi myyntiä saman verran. Sokerin kulutukseen liittyi näinä vuosikymmeninä myös melkoisia eroavaisuuksia sosiaaliryhmien välillä. Esimerkiksi kaupunkien ja tehdasyhdyskuntien väestön sokerinkulutus kasvoi suhteellisen nopeasti, kun taas maaseudun asukkaat käyttivät yhä sokeria säästeliäästi. Vielä 1930-luvullakin sokeri pysyi erityisesti maaseudun tilattoman väestön keskuudessa sellaisena ylellisyystuotteena, jota käytettiin vain muutama pala päivässä.
Suomen Sokerin Porkkalan tehtaan arkistoissa on vielä jäljellä ensimmäisiä säännöstelyn päätyttyä myyntiin tulleita Sirkku-pakkauksia. Näissä ilmoitettiin näyttävästi, että sokeri on nyt vapautunut säännöstelystä.