Arvostettu keittomestari

Sokerin keittäminen oli vuosikymmeniä keittomestarin vastuulla. Keittomestarit olivat erikoisosaajia, joita kunnioitettiin ja arvostettiin sokerintuotannossa ylitse muiden. Moni nykyinen prosessinohjaajamme muistaa vieläkin, miten nuorena poikana keittomestarin koppiin ei ollut asiaa. Keittomestariksi ei päässyt kuka vaan, vaan työhön valittiin aina uusi oppipoika, kun joku mestareista oli jäämässä eläkkeelle. 

Keittomestarin ammattia ei voinut oppia muuten kuin keittomestareiden oppipoikana. Ammatin salat opetettiin henkilöltä henkilölle perimätietona. Keittomestarin vakansseja oli jokaisella tehtaalla vain tietty määrä, joten uusia otettiin oppiin vasta, kun joku oli jäämässä pois työstä. Keittomestarit kävivät palkkaneuvottelut suoraan johtajien kanssa, ja heillä oli enemmän etuja kuin muulla henkilöstöllä. 

Ammatin arvostus perustui siihen, että ennen automaation aikaa työ sisälsi valtavasti aistinvaraisiin havaintoihin perustuvia työvaiheita. Sokerin keittoprosessissa puhutaan siemennyspisteestä, eli hetkestä, jolloin sokeriliukseen lisätään pieni sokerikide, jonka ympärille sokeri alkaa kiteytyä. Sokerimestari havaitsi oikean siemennyspisteen tarkastelemalla keittimen näkölasista, miten sokeripisara valuu lasissa. Hän saattoi myös ottaa liuosta peukalonsa ja etusormensa väliin ja katsoa, venyykö liuos oikealla tavalla eli onko se valmis siemennettäväksi. 

Myös keiton etenemisen seuraaminen perustui keittomestarien aikaan kokeilemiseen pisaroinneilla ja tunnustelulla. Keittomestari seisoi keittimien vieressä ja ohjasi keittoa käsiventtiileillä. Keittomestareita oli yhdessä vuorossa töissä jopa kolme, eli vuorokauden aikana keittoa valvoi yhteensä yhdeksän keittomestaria. 

Keittomestarin työn avuksi alkoi tulla apuvälineitä pikkuhiljaa. Ensimmäisenä käyttöön tulivat kuiva-aine- eli prix-mittarit. Sen jälkeen seurasivat mikroskooppi ja lopulta automatiikka. Keittoprosessin automatisointi alkoi vaiheittain 1980-luvulla. 

Automaatio toi keittomestarin työhön paljon muutoksia, ja vaikka se ensin saattoi tuntua vaikealta, oli muutos ammattikunnan keskuudessa kuitenkin hyväksyttävä. Automaatio takasi sen, että keitto pystyttiin toistamaan samoilla arvoilla joka kerta, jolloin lopputulos on hallitumpi. Lisäksi automaatio poisti raskaita työvaiheita, kun höyryventtiilejä ei tarvinnut enää käsin kääntää. Keittomestarit olivat mukana ottamassa automaatiota käyttöön, mutta täydelliseen automaatioon siirtymisen jälkeen keittomestarin ammatti hävisi. Sokerin keittämisestä tuli pikkuhiljaa yksi tehtävä muiden joukossa sokerin valmistusprosessissa.