Sokerinvalmistuksen 260-vuotias historia
Suomalaisen sokeriteollisuuden juuret ulottuvat vielä huomattavasti Suomen Sokerin historiaa pidemmälle. Ensimmäinen sokeripuhdistamo perustettiin Turkuun jo vuonna 1758.
Minkälaista sokerinvalmistus sitten oli 260 vuotta sitten? Melko alkeellista, ja erittäin hidasta. 1850-luvulle asti raakasokeri liuotettiin kuumaan veteen ja liuokseen lisättiin apuaineita, jotka saostuessaan imivät itseensä epäpuhtauksia. Pintakerros kuorittiin ja liuos siivilöitiin kankaiden läpi. Näin saatu liuos keitettiin paksuksi avoimessa kuparikattilassa suoralla tulella ja juuri kun kiteitä alkoi syntyä, liuos kaadettiin toiseen pataan, jossa varsinainen kiteytyminen tapahtui. Ennen kuin massa ehti jähmettyä, se kaadettiin savisiin kekomuotteihin ja asetettiin jäähtymään. Sokeri oli kekomuotissa noin kuukauden päivät, jonka jälkeen muotti irrotettiin ja sokeritoppa sai kuivua vielä kuumassa uunissa. Tämäkin vaihe kesti viikkokausia, sillä kuivattamisen piti tapahtua hyvin varovasti, jotta topat eivät halkeilisi tai värjääntyisi. Valmiita myytäväksi sopivia tuotteita saatiin siis noin kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun raakasokeri oli liuotettu kuumaan veteen.
Höyryn käyttöönotto mullisti sokeriteollisuuden 1860-luvulla: nyt voitiin kiteyttämisessä eli keitossa soveltaa aivan toisenlaista menetelmää kuin veden haihduttaminen avoimessa kattilassa. Liuos keitettiin suljetussa kuparipannussa höyrykierukoiden avulla ja höyrykäyttöisellä mäntäpumpulla poistettiin ilmaa keittimestä. Näin saatiin aikaan tyhjiökeitin, ja veden haihduttaminen ja sokerin kiteyttäminen voitiin suorittaa tuntuvasti alemmassa lämpötilassa. Samalla laatu parani huomattavasti ja sokerin karamellisoituminen väheni. Höyrystä saatiin myös voimaa, jolla osa raskaista käsin tehdyistä työvaiheista saatiin tehtyä koneellisesti. Samoihin aikoihin toppasokerin valmistus lyheni muutamaan viikkoon.
Nyt, 150 vuotta myöhemmin, sokerin valmistusprosessi on edelleen hämmästyttävän samankaltainen. Kiteytyskeitto on edelleen sokerinvalmistuksen tärkein vaihe, ja tämä tehdään edelleen höyryn avulla alipaineessa tyhjiökeittimessä. Laitteita on toki kehitetty vuosien varrella jatkuvasti, mutta vasta automaatio toi sokerinvalmistukseen seuraavan merkittävän edistysaskeleen sitten höyryn käyttöönoton. Automaatioon siirryttiin vaiheittain 1980-luvulta alkaen.
Nykyisin sokerinvalmistusprosessi on täysin etäohjattua. Automatiikka hoitaa ennen käsin tehdyt työt eli muun muassa venttiilien avaamisen ja sulkemisen sekä kuiva-ainepitoisuuksien mittaamisen. Prosessinohjaajan työnä on valvoa ja ohjata automatiikkaa tekemään työ oikein. Ainoa käsityövaihe on siemennysseoksen valmistus, jossa sokerikeittimeen käydään lisäämässä pienistä sokerikiteistä jauhettu siemenseos. Siemenseoksen sisältämät hyvin pienet siemenkiteet alkavat kasvaa uusiksi sokerikiteiksi.
Automaatio on nopeuttanut sokerinvalmistusprosessia ja lisännyt työturvallisuutta merkittävästi. Nykyisin sokerin kiteytyskeitto kestää alle neljä tuntia, ja muutaman vuorokauden ilmastuksen jälkeen sokeri on valmista pakattavaksi. Kun 260 vuotta sitten tuote oli valmis myytäväksi noin kolmen kuukauden kuluttua valmistuksen alkamisesta, valmistuu sokeri nyt noin 2,5 vuorokaudessa.
Tuotanto oli aluksi vaatimatonta ja keittimien koko sen mukainen.
Nykyään Porkkalan sokeripuhdistamossa on yhteensä neljä keitintä. Suurimmasta keittimestä saadaan 26 tonnia kidesokeria yhdessä keitossa.